Huomasin suureksi ihmetyksekseni että Helsingin Olympiastadion on edelleen räjäyttämättä.
Eikös tästä ollut puhetta jo viime vuoden puolella eräässä radiolähetyksessä. Samasta aiheesta, lähes samalla otsikolla, kirjoitti ansiokkaasti Helsingin Sanomien urheilutoimituksesta eläkkeelle jäänyt toimittaja Timo Järviö 2.1.2009. Olisi nyt viimeistään HS:n kolumnin jälkeen luullut asialle jotain tapahtuvan.

Onhan täysin käsittämätöntä, että keskellä Suomen pääkaupunkia, mitä parhaimmalla paikalla, rapistuu edelleen Olympiastadion, jolla ei ole mitään käyttöä. No, pari jalkapallon MM- tai EM-karsintapeliä vuodessa ja ehkä yksi iso konsertti kesässä. Stadionin uumenissa tietysti on arvokasta harrastustoimintaa, mikä ei kuitenkaan ainakaan kärsisi uudistuksista.

“Nykyinen meno on kuin hölmöläisten täkinpaikkailua. Kun yksi paikka saadaan kuntoon, jo on taas edessä uusi remonttikohde.”, kirjoitti Järviö. Tosiaan, avonaista, vanhaa stadionia korjaillaan jo pelkästään Suomen luonnonoloista johtuen vuosittain.
Tämän syksyn remonttiin varattiin rahaa n. yhdeksän miljoonaa euroa. Sillä rahalla tuunataan tornia ja tehdään uusi mitat täyttävä jalkapallonurmi. Stadionin pakollisiin korjauskustannuksiin kuluukin vuosittain rahaa kymmeniä, ellei satojatuhansia euroja. Naisten jalkapallon Em-kisoja varten kenttää piti täksi kesäksi leventää, ja sekin tilapäisratkaisu maksoi muutaman satatuhatta.

Jos stadionin on tarkoitus olla muistomerkki, se on aika iso sellainen, ja japanilaiset ottavat enemmän valokuviakin stadion parkkipaikalla Paavo Nurmen patsaasta. Kenellä on varaa pitää iso tontti parkkipaikkoineen keskellä pääkaupunkia käyttämättömänä?

Eikö 1952 olympialaisten rakennustalkoista voisi jättää uimastadionin ja vaikka, hyvää vauhtia “maatuvan”, soutustadionin muistuttamaan arkkitehtuurista, olympialaisista ja suomalaisesta työstä?

Nykykuntoisella stadionilla Suomen urheiluhullu kansa ei saa yksiäkään yleisurheilun arvokisoja järjestettäväkseen. Eikös opetusministeriötä myöten ole julistettu että urheilukisojen järjestäminen on Suomelle tärkeää. Suurten ikäluokkien, toppatakkikansan, vuoden kohokohdalle, yleisurheilun Suomi-Ruotsi maaottelulle, riittäisi nykymenokin. Tämän vuosituhannen moderni stadion toisi kuitenkin paitsi urheilua, myös konsertteja, messuja, näyttelyitä, esityksiä yms. samaan paikkaan aivan uudella otteella. Myös varmasti aivan uutta kävijä- ja käyttäjäkuntaa.

Eihän stadionia ihan kokonaan tarvitsisi räjäyttää. Säästetään vaikka urheilumuseon siipi ja stadionin torni. Siihen ympärille voikin sitten rakentaa modernin katettavan monitoimistadionin, joka vetäisi esim. 60 000 ihmistä. Tällaisia, jotain vanhaa mutta paljon uutta - ratkaisuja on tehty muuallakin.

On puhuttu ns. Berliinin mallista. Berliinin vanha olympiastadion kunnostettiin nykyaikaiseksi 240 miljoonalla eurolla. Helsingissä alle puolet tuosta summasta voisi olla realistista, ja se riittäisi kuulemma jo johonkin. Museovirastolla on tapana vastustaa tällaisia projekteja. Niin myös Berliinissä. Lopulta siellä keskityttiin sisätiloihin ja ulkokuorta säästeltiin.

Vielä lainaus Järviön kirjoituksesta. “Jos englantilaiset, maailman vannoutuneimmat perinteittenvaalijat, pystyivät räjäyttämään Lontoon Wembleyn ja rakentamaan sen tilalle uuden huippustadionin, on syytä unohtaa tunteikas haikailu Suomessakin ja tunnustaa tosiasiat.”

Viitsisiköhän se yksi entinen maailmanympäripurjehtija venyä vielä kerran?

Mikä on maailman suurin bändi tai artisti juuri nyt?

Kysymyshän ei ole edes tärkeä, mutta on tärkeää nostaa esille asia joka usein jää huomiotta. Tai tarkemmin sanottuna joukko, jonka on aika saada ansaitsemansa kunnia. Suurinta juuri nyt voi miettiä ainakin levymyynnin, kiertuetulojen, listaykkössijojen, mediahuomion, klassikoiden, tai vaikka radiosoiton kautta.
Mutta.

Levymyynti?
Levymyynnillä joku voi olla ykkönen joulukokoelmallaan. Olisi naurettavaa väittää jotain esiintyjää maailman suurimmaksi vain sillä perusteella, että levy on ollut sopivasti esillä tryffelikarkkien vieressä silloin kun sinä olet ollut turhan herkällä tuulella lahjaostoksilla. The Beatles voisi olla klassikoiden ja levymyynnin(kin) perusteella ykkönen, nyt kun koko tuotanto on uudelleenjulkaistu ja kansainvälisen levyteollisuuden uskotaan saavan Beatlesin avulla alamäkeä tasaantuman. Jotkut ovat kuolemattomia, mutta Beatlesilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta päteä enää kaikkein tärkeimmmällä mittarilla, joten annetaan olla.

Kiertuetulot?
Madonna keräsi juuri päättyneellä Sticky & Sweet kiertueellaan yli 400 miljoonan dollarin (n. 280 miljoonan euron) lipputulot. 85 konserttia, 32:ssa maassa. Esityksen näki n. 3,5 miljoonaa ihmistä. Pelkästään Suomen keikan lipuista kertyi 12 miljoonaa dollaria. Näihin muuten sitten päälle keikkojen fanituotemyynti. Joo, Madonna on sooloartisteissa ykkönen, kiertuetuloissa. Bändeistä esim. Rolling Stones keräsi vielä paljon enemmän vuosien 2005-2007 A Bigger Bang kiertueellaan, 558 miljoonaa dollaria. Bon Jovillakin on tapana kerätä hyvät kiertuerahat. The Policen comeback-kiertue viime vuonna oli taloudellisesti menestys.
Ei kai kukaan kuitenkaan arvota suurinta sillä perusteella, kuinka paljon yritysvieraita on tuotu katsomaan kaksi ensimmäistä kappaletta, jonka jälkeen yritysvieraat eivät enää muista kenen keikalla ovat? Myös maakunnista tulevat bussikuljetukset näille isoille keikoille perustuvat enemmän tarpeeseen päästä jollain tekosyyllä maakunnasta pois, ja juoda känni jo tulomatkalla. Se on ihan sama kuka esiintyy, mutta kiva kun raittiuslautakunta järjestää. Eipä siis lasketa kiertuetuloja.

Ykkössijat myyntilistoilla?
Äh, levymyynnistä oli jo puhetta. Listaykkönen olet ajoituksen ja markkinoinnin mestarina. Vaatii ammattitaitoa, mutta mutta.

Mediahuomio, palstamillimetrit?
Mieleen tulee Britney Spears. Niin just.

Radiosoitto?
Senhän ratkaisee mitä testataan ja miten konsulttitoimisto tuloksia tulkitsee. Eipä siis hötkyillä tämän kanssa.

On kuitenkin olemassa yksi täysin aukoton mittari Maailman suurimman artistin nimeämiseksi.

Maailman suurimman määrittää harjamiesten määrä.

Tiedättehän, lämmittely bändin jälkeen, muutama minuutti ennen pääesiintyjän keikkaa, lavalle ilmestyy joukko kiertuehenkilökuntaa harjaamaan lava puhtaaksi kaikesta pienestä lavalle lentäneestä ja jääneestä. Kun levyt myy ja kiertueella käy firmoja, on varaa palkata komppanian verran henkilökuntaa. Näistä osan hommaksi jää lakaista lattiaa. Ei sillä, etteikö se olisi tärkeää hommaa. Harjamiehet kuuluvat stadionesiintyjien rituaaleihin. Harjamiehet luovat sähköisen odotuksen tunnelmaa. He luovat vaikutelman että tämän esiintyjän kohdalla kaikki on hyvin tarkkaa ja kohtaa tulee jotain suurta.
Isoilla keikoilla harjamiehet tulee aina.

Olen tehnyt omia havaintoja näistä harjamiehistä, absoluuttisista Suurimman esiintyjän mittareista.
AC/DC:n keikalla marraskuussa New Yorkissa kaikki oli muuten täydellistä, mutta harjamiesten määrä oli pieni pettymys. Madison Square Gardenin lavalle heitä olisi mahtunut enemmänkin. Kesäkuun Pariisin keikalle AC/DC:n harjamiesten määrässä ei ollut tapahtunut näkyvää muutosta, vaikka 80 000 ihmistä vetävä Stade de France vaatiikin kaikilta osin isot järjestelyt.
Niin ikään kesäkuussa harjamiehiä oli paljon liikkeellä Roomassa, jossa ennen Depeche Moden keikkaa homma hoitui hyvää keskitasoa olevalla arsenaalilla. Depeche Mode osoitti olevansa jo lähellä suurimpia.
U2 meni viimeisimmällä levyllään 30:ssa maassa listaykköseksi ja maailmankiertueella on epäilemättä paljon harjamiehiä. Heinäkuussa olin menossa laskemaan ne Dubliniin, mutta liput jäi laatikkoon, kun täytyikin itse välillä harjailla kotona. Vahva epäily on kuitenkin siitä, ettei U2 ole juuri nyt suurin. Metallica ei myöskään pärjää kun ryhdytään siivoushommiin. Metallica ei nousisi ykköseksi muillakaan mittareilla laskettaessa.
Monet pitävät Madonnaa popin kuningattarena. Siihen nähden elokuun Suomen keikalla Madonnan harjamiesten määrä oli hämmästyttävä. Harjamiehiä oli tasan yksi. Madonnalla, yksi harjamies!? Tosin sekin otti yleisönsä, mutta Madonnan ollessa kyseessä harjamiehiä luulisi olevan niin paljon että kun jonon ensimmäinen lakaisee Jätkäsaaressa lavan etureunaa, jonon viimeinen lakaisee Perniössä Pojun takapihaa.

Harjamiesten määrässä yksi bändi on ykkönen. Se on maailman suurin myös levymyynnillä (vuoden 2008 myydyin levy maailmassa) ja listaykkösmaiden määrällä (36) mitattuna. Bändi on Coldplay. Coldplayn keikalla helmikuussa Tokiossa oli niin paljon harjamiehiä lavalla että edes koko Amerikassa ei ole niin montaa harjamiestä. Lavalla kuhisi harjamiehiä. Niitä oli ainakin 40. Tuli varmaan puhdasta.

Jos puskaradio kertoo nousevasta bändistä, käykää tekemässä pikku laskutoimitus. Jos autotallissa jossain tuolla, on lupaava määrä harjamiehiä, bändissä täytyy olla aineksia seuraavaksi megabändiksi. Tarkkailkaa tilannetta.

Harjamiesten jälkeen, lavan ollessa jo pimeänä, lavalla muuten hiippailee aina vielä salaperäinen taskulamppumies, joka käy viimeisen kerran tarkastamassa että lavalla kaikki on ok. Taskulamppumies ei kuitenkaan kerro esiintyjän suuruudesta mitään. Taskulamppumiehen voit nähdä myös kotikyläsi Nuorisotalolla ennen ylä-asteen kovimpien jätkien keikkaa. Taskulamppumies nimittäin ilmestyy lavalle yllättävän pienienkin bändien keikoilla. Se tuo demobändin ensimmäiseen keikkaan ripauksen kansainvälistä meininkiä. Yleensä myös Spinal Tap henkeä.

Rock on täynnä kliseitä, mielikuvia ja elvistelyä. Hauskaa, ja välillä vain sympaattista. Ilman harjamiehiä, lattiaa lakaisevia roudareita, moni esiintyjä olisi paljon vähemmän. Rock on siistiä.

Vai mitä sanot siitä että kun jätät ajoneuvosi kolmeksi minuutiksi muuta liikennettä häiritsemättä, vain viedäksesi hyväsydämisenä ihmisenä rahaa esim. kodittomien koirien joulukeräykseen tai vähäosaisten sairaiden lasten virkistysrahastoon, sillä aikaa Ne, parkkipirkot, ja -pekat, ovat jo iskeneet.

Ok, säännöt on sääntöjä, mutta kelaa hei vähän noita pikapysäköinnin syitä! Sydäntä raastavaa hyväntekeväisyyttä ja samalla sinua rangaistaan kylmän armottomasti. Voisitko itse katsoa hyvällä mielellä illalla peiliin jos olisit toiminut samoin? Aivan, sinä oletkin hyvä ihminen.
Mutta jotain niillä täytyy olla sinua vastaan, ei kai kohtuutonta haittaa mitenkään muuten selitä.

Suomi on pykälien maa ja luonteenlaatumme ei salli tulkinnanvaraisuutta. Kuinka paljon parempi paikka maailma kuitenkin olisi, jos meiltä ei riistettäisi viimeisiä ropoja vaan saisimme käyttää ne vaikkapa ilmastonmuutoksen hidastamiseen tai Panda-karhujen pelastamiseen? Räikkönenkin olisi varmaan puheliaampi ilman tätä vitsausta. Onkohan Räikkönen muuten juuri tästä syystä joskus vähän lyhytsanainen? Enää et varmasti ihmettele ainakaan sitä miksi Kiinassa maa tärisee niin usein, ja rajusti.

Mistä ne parkkipirkot ja -pekat oikein tulee? Kaivon kannen alta, putoaa puista vai piileskeleekö ne puskissa? Jostain niitä sikiää, ja paljon. Arctic sea on löydetty, se kesällä iltapäivälehtien sivuilla kateissa ollut kilpikonnakin on varmaan löydetty. Eikö joku voisi löytää parkkipirkkojen salaista piilopaikkaa? Menisin käymään siellä ja katsoisin minkälaisia rituaalimenoja siellä oikein vietetään. Siellä varmaan kuhisee niin kuin käärmeen pesässä. Montako parkkipirkkoa, tai pekkaa sinä tunnet? Aivan, et yhtään. Et tunne yhtään edes nimeltä. Et tiedä niistä mitään. Mistä ne tulevat ja minne ne menevät. Jonnekin ne varmasti tallustelevat päivän päätteeksi. Osama Bin Laden löydetään helpommin kuin parkkipirkkojen, ja -pekkojen luola. Oletko koskaan muuten miettinyt miksi se Osama piilottelee? Ettei vaan olis parkkipirkot, ja -pekat kintereillä.

Valkoposkihanhien lisääntymisestä on oltu huolissaan. Miksei kukaan ole huolissaan parkkipirkkojen, ja -pekkojen populaation epäilemättä räjähdysmäisestä kasvusta. Olisiko paras keino metsästys, talviruokinnan lopettaminen vai ruokaan sekoitettu ehkäisypilleri?
Minkälainen kohtalo muokkaa ihmisestä sellaisen? Suuret luokkakoot, yleinen taantuma vai influenssa A(H1N1)?
Se on varmaa että mikään inhimillinen olento siinä ei ole kyseessä. Eikä muuten mikään varsinainen tyyliniekkakaan. Mutta eihän ne haalarit tietysti työläis parkkipirkkojen, ja -pekkojen vika ole. Jossain on varmaan Kuningatar parkkipirkko, tai -pekka, joka suunnittelee ne uudistukset kahdenkymmenen vuoden välein ja liimaa välillä sen tarraheijastimen toiseen hihaan.

Luulen että se homma ei ole niille vain työ. Se on KUTSUMUS! Siellä ne taas jossain tuulettaa saadessaan toteuttaa kutsumustaan. Kuuletko sen kiherryksen korvissasi? Pysäköinninvalvojat, nuo pikku pirulaiset. Parkkisakko on aina henkilökohtainen kosto, sinulle. Sinulle joka olet syytön siihen että NIILLÄ on mennyt jossain vaiheessa kuppi nurin ja elämänarvot pahasti uusiksi. Mieti sitä kun seuraavan kerran pysäköit. Voit aina joutua henkilökohtaisen koston uhriksi. Sinä olet uhri. Mieti sitä. Niiden takia sinä pyörit illalla sängyssä saamatta unta. Niiden takia sinä olet kulutusluotto kierteessä. Niiden takia kesällä satoi silloin kun piti paistaa. Niiden takia radiosta tulee aina niitä samoja kappaleita. Tämä kaikki, NIIDEN takia!

Perjantaina juhlittiin Radio Aallon 2-vuotissynttäreitä ja samalla pienimuotoisia tupareita. Meillä on nyt hieno, uusi toimitustila, joka on täynnä pinkkejä ja liloja ilmapalloja. Tässä muutama kuva kemuista ja uudesta sisustuksesta.

 Naapurikanavan Jenni ja harjoittelijamme Leena

Pitkätukat popsivat vaahtokarkkeja. Vähäx ihq!

Meillä kaikilla oli niin mukavaa… Olga nörtteili kun muut juhli.

Aallon toimituksen eri aikavyöhykkeet

Iltapäivän ihana emäntä Milla käyttää aina mekkoja.

Aallon ylpeä esittää: Madonna Suomeen 6.8.! Toimituksen seinää koristaa itseoikeutetusti hänen korkeutensa kuva.

Monikansalliset maatuskat ja maailman paras & komein näyttelijä Johnny Depp.

Nämä tuoksukynttilät ovat kauniita, mutta välillä niistä aiheutuu päänsärkyä.

Sami kuvasi kuvaajaa (toim. huom. kädessä 1-olut).

Aamunaiset tuottaja Niska & Olga K

Jatkoilla pelattiin mm. Kumman kaa -peliä…

Fiesta! Bailamos!

Radio Aallon pikkujouluja vietettiin perjantaina. Pikkujouluissa on perinteisesti ainakin yksi tilittäjä, joka marttyyrimaisesti avautuu kaikesta; erityisesti siitä kun häntä ei ikinä oteta huomioon. Jokaisissa kemuissa on aina yksi örveltäjä, joka on änkyräkännissä jo iltayhdeksältä. Paikalle saapuu todennäköisesti myös lääppijä, joka kehuu työkaverin juhlalookkia alkuillasta, vihjailee ja lopulta kädet liikkuvat kuin tasa-arvoministerin entisellä avustajalla. Nurkassa taasen istuu mun pitää lähteä kotiin –tyyppi, jonka mustasukkainen vaimo/mies on antanut luvan mennä vain parille ja odottaa kotiin selvää kumppania viimeistään klo 22 mennessä. Tämä kaulapannassa kulkeva hahmo istuu puhelin kädessä ja hokee koko ajan, että ”mun täytyy lähteä kun huomenna on kaikenlaista”.  Kun hän vihdoin lähtee, niin vartin päästä tulee tekstiviesti siitä kuinka ois ollut kiva jäädä.

Radio Aallon pikkujouluissa ei vastaavia tyyppejä onneksi näkynyt. Oli kiva nähdä työkavereita tällingissä ja hyvällä juhlamielellä. Rakkauden lähettiläs Mia Halonen oli pukeutunut tyylilleen uskollisena kultaiseen kotelomekkoon ja poikien hupparit olivat vaihtuneet kauluspaitoihin. Hauskimmat asun pysti menee Olga K:lle, jolla oli päässään glitterillä varustetut pirunsarvet. Itse piru toivotti vieraat ovella tervetulleeksi.

Jouluun on enää reilut kolme viikkoa. Toin aamulla joulukalenterin Aallon studioon. Ekasta luukusta ilmestyi mistelinoksasuklaa, joka päätyi uutistoimittaja Faye Lawsonin suuhun. Seuraavista luukuista saa toimituksen väki tapella keskenään. Kotona taas aion piilottaa sinne ostetun salmiakkikalenterin, sillä siitä oli joku avannut ekan luukun salaa jo ennen aikojaan. Epäiltyjä on onneksi vain yksi.   

Jännää juhlakautta ja tsemppiä taksijonoihin!

Paula