kaupassa
Muuttoautoa odotellessa kerkesimme myös jäähyväismatkalle Ranskaan. Ihan sillä mielellä että eräässä laatikossa oli vähän tilaa ja
yhdessä matkalaukussa myös. Eihän sitä ole mitään järkeä lähteä vajaalla
kuormalla muuttamaan, tai ainakaan minun mielestäni! Lisäksi tämä on
toistaiseksi viimeinen mahdollisuus käydä täydentämässä vaate ja
tavaravarastoja Outlet mall:ssa. Meidän perheen käytetyin Outlet mesta on Mc
Arthur& Glen.
Näitä outletteja löytyy useista erimaista ja valikoima on
aika laaja, pienin ja ns. huonoin on Ranskan Lillessä/Roubaix, mutta kyllä
sielläkin saa tuhlattua kohtuudella, huononakin päivänä. Muissa keskuksissa
liikkeitä on huomattavasti enemmän ja valikoima laajempi.
No, joka tapauksessa olisihan sitä aika saada myös viimeiset
aidot Ranskalaiset croissantit ja vähintään laatikollinen samppanjaa tuliaisiksi.
Päivä kului joutuisaan. Muuttoauton saapumiseen oli vielä 3 päivää tai ainakin niin
luulin. Ei mitään kiirettä tai hätää.
Outletista siirryimme ruokaostoksille jättimarkettiin, jossa
noin viiden aikaan lauantai-iltana oli aika tungosta! Yllättäen saan puhelun
suomalaisesta numerosta. ”Olen muuttoauton kuljettaja ja olemme juuri matkalla
Lontoosta Belgiaan, arvioituaika tavaroiden noutamiseen on huomenaamulla klo 9.
Oho, nyt taisi tulla kiire, ajattelen! Ja ryntään lapsineni
ja ostoksineni lyhimpään kassajonoon, joka on tarkoitettu
liikuntarajoitteisille tai raskaana oleville. En huomaa sitä heti, mutta
jonotettuani hetken tajuan erheeni, mutta kun tässä oli lyhin jono! Puolustelen
miehelleni. ” No, miksiköhän?” Punastun täysin. Suomessa viimeiseen asti
muistutetaan että raskaus ei ole sairaus, mutta Ranskassa lokeroidaan toisin
tai huomioidaan miten sen nyt ottaa. Onhan se nyt valtava taakka kantaa mahaansa
normaalielopainon lisäksi, puolustelen. Miksei Suomessa ole näin? Itse asiassa
autoon nouseminen ja siitä poistuminenkin on raskaana hyvin hankalaa, joten
invapaikoille ajaminen raskaana ollessa tulisi olla suotavaa, eikös joo?
Huomattuani kyltin päätän ensiksi olla huomaamatta sitä, ja
ihan oikeasti, en huomannutkaan sitä ensin. Ja isomman tarpeen tullen päätän vetää
hihastani ulkomaalaisässäkortin. Kyltti kuitenkin huvittaa minua niin että
päätän ottaa siitä kuvan todisteeksi ystävilleni, (kuten erifonteilla
kirjoitetuista Belgialaisista ja hollantilaisista vaatekauppojen sovitushuonekylteistä.
hih hii! Sovituskoppi hollanniksi on nimittäin PASKAMER, paikallisittain
lausuttuna paaskaamer , mutta aina ja takuuvarmasti saan röhövät tai
sievistelevät naurut).
Räpsittyäni kuvia huomaan, että ainoa mahdollisuus tästä
eteenpäin on esittää raskaana olevaa, se ei ole vaikeaa kun tunnetut
Belgialaiset herkut kuten ranskalaiset, vohvelit ja laatusuklaa ovat
turvottaneet mahan ja vähän muutakin ja onhan minulla vielä se
ulkomaalaisässäkorttikin jos joudun pulaan. Puhumalla englantia takuuvarmasti
kukaan ei viitsi puuttua asiaan, ainakaan kovasti.
Kassalla kuitenkin tulee ongelmaa samppanjalaatikon hinnan
kanssa, yritän selviytyä Ranskalla, se onnistuu kohtalaisesti. Lasten ollessa
villeinä ja rauhattomina vaihdan englantiin, vaikka itse saankin pari lausetta
muodostettua, en ymmärrä mikä on ongelma? No jotta tilanne taas saisi
mahdollisimman nolon ja huvittavan lopun kassaneiti päättää kuuluttaa tavaratalon
mikrofoniin, selvittääkseen tilanteen perinpohjaisesti. ”PARDON! Kassalla 59 on
ongelma, voisiko joku, joka puhuu englantia tulla kassalle, sillä TÄÄLLÄ ON ulkomaalaisia!”
Sen verran minäkin ymmärrän. Koko kauppa kohahtaa siihen pahimpaan
lauantairuuhkaan ja uteliaat silmäparit löytävät kassalle helposti, katsomaan meitä!
Ja en ole yhtään yllättynyt siitä, että kukaan joukosta ei suostu puhumaan
sanaakaan englantia. Juuri nyt, kun meillä muutenkin on kiire. Kaikki lähimmät
kymmenen kassaa lakkaa toimimasta ja he odottavat mitä meidän kassalla tapahtuu.”
Mikä on ongelma?” Kysyn. Sillä pelkään kärähtäväni laittomasti raskaana olevien
ja invaliidien kassajonon väärinkäytöstä. Mietin kuumeisesti monennellako
kuulla voisin väittää olevani, että se olisi uskottavaa? Ja miten esittäisin
vielä enemmän raskaana olevaa. Notkistan selkääni ja yritän vaivaisesti nojata
käsin lantioon ja hieroa hellästi mahaani. Lasten roikkuessa takinliepeissä
sydän pamppaillen seison marketin kassalla ja odotan mitä tästä seuraa? Tarkoituksenanihan
oli vain ostaa laatikko samppanjaa ja nyt olen koko marketin valokeilassa.
Vihdoin joku miespuolinen työntekijä astelee kassaneidin avuksi vain
ilmoittaakseen että ostaessani laatikollisen samppanjaa saan kaksi pulloa
kaupan päälle. HUH helpotusta! Kiitos vain tästä, mutta olisin ollut ihan
tyytyväinen ilmankin. Valuessani kassajonon ohi kaupassa, jossa on lähes sata
kassaa ja niistä lähes kaikki käytössä, juuri siihen pahimpaan lauantairuuhkaan,
tunnen itseni jälleen kerran apinaksi jonka nyt tuntevat kaikki ja joka itse ei
tunne ketään.
Kyllähän tämä viimeinen Ranskan reissukin olisi voinut
päättyä toisin, mutta ainakin tein sen näyttävästi.
